Viva la fiesta, viva la noche, viva los dj's...

Voi että. Syy miksen oo kirjottanu noin vuoteen on se että oon ollu joko kännissä, darrassa tai töissä. Parhaassa tapauksessa kaikkia kolmea samaan aikaan. Koko kesä meni sellaseks juopotteluks ja mässäilyks et oon lihonu ehkä yhen vaatekoon... JESUS CHRIST. Alempaa löytyy myös hirvittävä ongelma joka kaipaa ratkaisua, read on.

Sentää jotai parannusta on tapahtunu viime postauksen jälkee: Oon saanu peräti kaks kertaa (!), ja luojan kiitos tällä kertaa laatu on korvannu määrän eikä toisin päin. Mies vol.1: suomenruotsalainen jenkkifudiksenpelaaja, huhhuh. Otin sen mun ja S:n kesähaasteen (aka "rakastellaan missä vaan") sitte nii tosissani et kävin painaa sitä jossai sen pihametikössä ku sillä oli avaimet hukkunu ja piti oottaa sen kämppiksen kotiinpaluuta... Lämpimän suihkun jälkee sain sitte revanssin iha vuoteessaki, ku oli se metsäseksi sen verran kömpelöö... Saatto mut kyl aamulla bussipysäkille mut ei pyytäny numeroo. Tunnelma oli ehkä jotenki kiusaantunu, wonder why... (METSÄ?!?!?!).
Mies vol.2 oli ihan toista maata, söpö ja törkeen rikas. Makso taksin, teki aamulla aamupalaa ja heitti autolla himaan. Tunnelma vaa vähä latistu ku paljastu et oon muuttamas elokuun lopus Turkuun. Ei treffejä.

Nii. Mä muutan Turkuun, sain sielt opiskelupaikan. Ihana miespuolinen työkaverini lohdutteli kyllä sillä, että "eiköhän siel Turussaki oo ihan kivoja poikia".  No ainaki mul on iha mahtava asunto tiedossa, 20 metrin kävelly Auran rantaa, Martin kaupunginosassa.=) Oon aika tosi ilonen.=)

Huomenna vika duunipäivä ja sitte juhlii E:n ja sen ihan liian hyvännäkösen kaveripojan kans. Lauantaina vietetään kavereitte kaa mun virallisii läksiäisii, eka Tapastaan napsii herkkuja ja sitte Kokomoon humppaamaa. Kauheeta ku menee taas dokaamiseks ja mässäilyks koko viikonloppu, mut kavereitten vuoks mitä vaan.:D

Nyt vihdoin seuraa se kauhistuttava VIIKONLOPUN DILEMMA: Tapasin viime perjantaina Summer Heatissa ihan sairaan, siis ihan älyttömän hyvännäkösen pojan. Se pyys mun numeron ja vannotti että me nähtäis jossai baarissa seuraavana päivänä. No näin ei kuitenkaa käyny, mutta tekstailtiin kuitenki sekä perjantai- että lauantaiyönä. Ehdotin sille että tehtäis jotai kivaa joku ilta täl viikolla, ja (oletettavasti?) sain myöntävän vastauksen. No nyt pohdin et voinko soittaa sille huomenna joskus iltapäivällä ja kysyy onks se lähös illal minnekää. Jos joku lukee tän ajoissa niin pliis, I need some guidance!

Huh: Onneks huomenna tosiaan vika työpäivä. Ei enää ikinä tarvii tylsyyden takii yrittää opetella tekee kuvioita cappuccinon vaahtoon.... Ei sillä et oisin muuta saanu aikaan ku jotai pakaroiden näköstä.:D

HYI. MUN MIELI JUST ASSOSIOI AMERIKKALAISEN JALKAPALLON PELAAJAT JA METSÄN SIIHEN JOHN IRWINGIN KAIKKI ISÄNI HOTELLIT -ROMAANIN KOHTAUKSEEN. YÄK.

"Miksi kaikki tapaamani miehet on sketsihahmoja?"

Normaalit pojat ei varmaan nää mua. Ehkä sulaudun osaksi tapettia aina kun sellasia on lähistöllä.:D
Tässä pari nättiä uutta kuvaa musta:

Kotona ollaan!

Pariisi oli ihana, mut oli myös ihana tulla kotiin. Aamulla heräsin ja olin tosi onnellinen et olin omassa sängyssä, oon niin kotirotta vaikka mä rakastankin matkustelua yli kaiken.

Ekana iltana sato, ja me päätettiin käydä katsastamassa Louvre. Olin saanu kaverilta vinkin että sinne pääsee perjantai-iltasin alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset ilmaseks sisään, eikä äitikää ollu käyny siellä 60-luvun jälkeen. Ei ollu edes kova tungos, Mona Lisan edessä oli vaan about 60 ihmistä,
normaalisti ei oltais varmaan nähty koko taulua... Ja saatiin hyvää ruokaa illalla, namnam.
Lauantaina hypättiin TURISTIBUSSIIN. Tiiän että se kuulostaa kauheelta, mutta oli oikeesti tosi näppärä, sellanen hop on, hop off -bussi, jolla oli varmaan sata pysäkkiä ympäri Pariisia.
Yöllä nukuttiin makeasti siihen asti että n. puol viis aamulla hotellin sisäpiha kaiku kun joku suomalainen (!) pari oli jättänyt ikkunan auki... Jouduttiin kuuntelemaan niitten naimista, riitelemistä, naimista, riitelemistä ja vielä varmaan naimista yli puoltoista tuntia.:D Nyt se naurattaa mut siin tilanteessa meinas kyl tulla ennemminki itku ku väsytti niin kauheesti mut sen pariskunnan riehunta vaa jatku.
Sunnuntaina käytiin muutamalla kirpparilla ja Montmartrella, joka oli kyl aika kamalaa. Koko mäki oli yks kuhiseva muurahaispesä täynnä (amerikkalaisia) turisteja... Illalla mentiin aikasin nukkumaan koska pelättiin et se edellisöinen lemmenpari jatkais samaan malliin. Onneks saatiin kuitenki nukkua ku pienet possut aamuun asti.:)
Maanantaina pääsin vihdoin shoppailemaa kunnolla, vietettiin kaupoissa oikeesti noin 8 tuntia. (Otettiin aikaa!) En onneks riehaantunu samalla lailla ku Barcelonassa hiihtolomalla, vaan tein hillittyjä ja harkittuja ostoksia. Salee.
Tiistaina ajeltiin vielä jokilaivalla ennen ku lähettiin kohti lentokenttää.

HERRAN JESTAS. Paras meinas unohtua! Pariisilaiset miehet... Oioioi... Taas tuli hyvä muistutus siitä että se et mul ei oo vientiä Suomessa ei johdu musta, vaan suomalaisista (=helsinkiläisistä) miehistä.:DD Suomalaiset tytöt kuvittelee, että koska ne on itsenäisiä, niitten tulee myös tehdä kaikki itse. EI NÄIN. Ei kaikkea tarjottimella helsinkiläisille pojille, mulla on oikeus tulla isketyksi, eikä aina olla iskijänä.>:(
Mutta voi että. Olipas Pariisissa kivaa.:) Ja sekin on kivaa että huomenna oon jo matkalla kaverin mökille juhannuksen viettoon! JEE!

Oh Lord, have mercy, mercy, mercy!

Ennen mä kuvittelin että Diana Kingin Shy Guy tai Nylon beatin Rakastuin mä luuseriin oli niitä lauluja joihin mä pystyin samastumaan... Ne ajat on loppu nyt, todisteena eilisilta ja yö. Tällä hetkellä mun elämän soundtrack vois olla ennemminki Mascaran Erittäin hyvä ("Etsin kundii tiukkavartaloista, joka itseään trimmaa eikä älyllä loista" JEP...). Shy Guy ja Luuseri saa nyt odottaa sitä aikaa että oikeesti kaipaan jotain vakavaa. Tää koskee erityisesti ja etenkin myös mun eilisillan miekkosta.
Lähettiin eilen S:n ja K:n kanssa Kaivohuoneelle "ihan ilman mitään ennakko-odotuksia" ja "pitää hauskaa vaan tyttöjen kesken". No niinhän siinä sitten kävi että K kiskoi juotavaa pöydässä koulukaverinsa kanssa kun minä ja S jorailimme ja tapitimme, tiirasimme, mulkkasimme ja kyyläsimme miehiä.
S:n illan saldo: KAKSI puhelinnumeropyyntöä, joista toinen tuli oikeelta herrasmieheltä! Se poika oli niin valmis ottamaan S:n kotiin mukaan että tarjoutu viemään mut ensin taksilla himaan ja sitten ajamaan S:n kanssa niille Espooseen, koska oltiin sovittu että mennään samalla taksilla... Huutomerkki!
Mun illan saldo: Yksi puhelinnumero. No se on yks enemmän kuin normaalisti, mut miksi, siis miksi?!?!?!?!? mun pitää aina mennä ja sekaantua johonkin helppoon ja kaikenlisäks puoltuttuun?! Törmättiin meiän vanhoihin koululaisiin, vuotta vanhempiin, ihan mukaviin tyyppeihin. Entistä hauskemman tilanteesta teki se että ne ei olleet kuulleet että S ei enää seurustele, sen eksä nimittäin on näitten poikien kaveri... Yhden niistä mä tunnen ja kolme niistä ei muistanu mua ollenkaan. No jokatapauksessa, tanssahtelin sitten siinä yhden niistä tuntemattomista kanssa, ja olin viel niin laiska että hakeuduin sen saman tyypin seuraan koko loppuillan! MIKSI... Ei ollut hyvännäköinen (mun mielestä, vaikka S yrittikin jotai lohdutella), ei hauska, ei yhtään mitään. Otan tän asian ehkä vähän liian vakavasti, mut ei mun ois todellakaan tarvinnu sen kanssa pussailemaan ruveta... Voi luoja. Onneks mulla on taskut täynnä loistavia tekosyitä, kuten "Oon just eronnu, en haluu nyt tapailla ketää" tai ihan pelkkä totuus: "Et oo mun tyyppiä." Toinen totuus on se, että koska stressaan tätä näin paljon, se ei todennäkösesti koskaan soita. Peukut pystyyn!

Lähen huomenna Pariisiin mun äidin kanssa. Olen jännittynyt, en oo koskaan käynyt siellä. Ihanaa lähteä. Viikonloppuna en siis istukkaa ainakaan Kaivon terassilla, vaan ehkä esim. tällä.:)

KAKSI LOISTAVAA KYSYMYSTÄ EILISILLALTA:

1.Minä: "Joooooo on S:llä töitä huomenna, ja munki pitää olla kymmenelt pilatestunnilla..."

   Herrasmies: "Ai pidäksä sen tunnin?"

2.Poika joka pyysi mun numeroa: *tallentaa sitä numeroa kännykkään pilkun jälkeen*"Mikä se sun nimi olikaa?" (Esittelyt tuli siis tosiaan tässä vaiheessa)

   Kerron mun nimen

   Poika: "Ooksä *NIMI*?!"

Jooo... On mulla maine. Että vaikkei muistais naamaa kouluajoilta ni nimi muistuu kyl mieleen.. Ehkä on ihan hyvä paeta maasta.:D Keskiviikkoon!

Suursiivous

Siivosin tänään ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Joskus kauan sitten päätin etten siivoa ennen pääsykokeita. Niistäkin on jo kaks viikkoa. Hyh.
Löysin pienen siniturkoosin laatan joka oli irronnut uima-altaan pohjasta kun oltiin Eksän kanssa lomalla sen kotimaassa viime kesänä. Mä olin tuonut sen matkamuistoksi kotiin asti.
Mä seisoin keittiön avatun roskiksen edessä monta minuuttia vaan tuijottaen sitä laattaa ja hymyillen. Mietiskelin siinä kaikkia hyviä muistoja mitä siihen lomaan liittyi, laskin muiston varovasti roskikseen ja työnsin roskiksen kiinni. Tuli aika hyvä olo.


Kun hain peitot ja tyynyt parvekkeelta tuulettumasta ja aloin vetää lakanoita niiden päälle, tajusin että kaks peittoa sinkun sängyssä on ehkä liikaa. Mä keksin jo jonkun hyvän syyn sille miksi petasin ne molemmat, mutta ehdin jo unohtaa. Olkoot siellä, ehin jo laittaa lakanat molempiin. Eksän kuva puhelimen taustakuvana taitaa kuitenkin nyt mennä vaihtoon. Siihenkin on niin tottunut että tajusin vasta nyt että se ei vaan oikein sovi enää.

Mulla ei oikeastaan oo ollenkaan ikävä sitä enää. Se on vaan sellanen hyvä muisto, jota voi välillä miettiä, vähän niinku se lomamatkaki. On aika hyvä olo.

Menipä myöhään, or, bumpy ride öisessä Helsingissä + Heitän teille haasteen!

Parasta kesälomassa on se että arkenakin voi riekkua ties kuinka myöhään, mutta senhän te kaikki tiedättekin. Tulin viime yönä kotiin vasta kahdelta (!) enkä tosissaan jaksanut lähteä aamulla salille kun olin niin väsynyt... Jaa missäkö olin ollut? Tättärärää, jännitys tiivistyy... Minä ja S olimme amistelemassa aprox 5 tuntia eilen illalla ja yöllä. Kyllä, olemme molemmat ylioppilaita, S:llä on jopa korkeakoulupaikka ensi vuodeksi, eikä meillä kummallakaan ole viiksiä.
S haki mut kotoa illalla ja loppu taisikin jo tulla selväksi. Kyllä me pysähdyttiin muutama kerta (Teollisuuskadun mäkki, Cafe Carusel, Pikkukosken uimaranta, Herttoniemenrannan venesatama, Mustikkamaan iso parkkis) mutta muuten se oli tyylipuhtainta amistelua alusta loppuun.
Mistä me puhuttiin? No aluksi tietty meidän molempien eroista, mutta loppujen lopuksi puhe kääntyi siihen parhaaseen keinoon päästä yli edellisestä: jonkun toisen alle pääsemiseen. Molemmille ensimmäinen ilta sinkkuna helsinkiläisklubilla oli osoittautunut pieneksi pettymykseksi (kts. ensimmäinen postaus tässä blogissa) mutta me vaadimme muutosta! Jotkut käytännön asiat (mistä löytyy mies jota kiinnostaa epätoivoinen nainen, tai vaikka vaan se että MITEN SITÄ KUMIA KÄYTETTIINKÄÄN, kun on ollut pelkällä pilleriehkäisyllä kun oli vielä suhteessa) aiheuttivat meissä hieman epäuskoa onnistumiseemme, mutta kyllä tästä vielä noustaan.

Minä ja mun kaverit tehdään listoja. Kaikesta. Joka kesän alussa tehdään siis myös kesälista jos toinenkin. Ei todellakaan ole vaikeeta arvata mitä kesälistassa on joka vuosi: otetaan aurinkoa, syödään jäätelöä, mennään mökille ja lintsille jne jne jne. Tämän vuoden kesälistassa on kuitenkin jotain uutta: yhden ranskalaisen viivan perässä lukee "rakastellaan missä vaan". Kyseessä ei ole kilpailu, toisin kuin pari kesää sitten, kun järjestimme koko kesän kestävän kilpailun siitä, kuka pissaa kummallisimmassa/noloimmassa paikassa. (Voin paljastaa sen verran, että en voittanut vaikka kävin mm Herttoniemen mäkihyppytornin huipulla.) Tämän kesän kesälista-special on enneminkin haaste, ja sijoitettavissa kategoriaan pelit ja leikit.
Neljän ruusun ihan kamalan huonon biisin inspiroimina haluamme ottaa selvää kuka keksii omaperäisimmän paikan, jossa harrastaa seksiä. Mukaan lasketaan vain tänä kesänä tapahtuneet hurjastelut, joten mä en esimerkiksi voi leveillä pari kesää sitten erään heilan parvekkeella tapahtuneista jutuista. (Sainpas kuitenkin sen mainittua, hah!)

Olette kaikki mitä lämpimimmin tervetulleita vastaanottamaan haasteemme. Täällä on tietty vaikeaa todistaa että olette todella tehneet mitään mitä väitätte tehneenne, mutta kyseessähän ei olekaan kilpailu. Jakakaamme vinkkeja jännittävistä paikoista toisillemme! Olkoon voima kanssanne.

"Sex on the beach vaikutti hyvältä idealta kunnes huomasin että meitä tuijotetaan"

A serious must-read: järkyttävä tarina isoäitini lähipiiristä

Tänään oli mun isoäidin nimipäivä, joten join sen ja äitini kanssa pullakahvit päivällä.

Isoäiti (katsoo kännykkäänsä): "Ai, mä olen saanut nimipäiväonnittelut Ritvalta... Se on kyllä niin raskas ihminen.."
Äiti: "Joooo, kerro *:lle niistä penkeistä!"
Isoäiti: "??"
Minä: "?"
Äiti: "Niin, niistä sen pihapenkeistä"
Isoäiti: "Aaaaa, niin niistä, no siis kun mä kerroin Ritvalle että meidän pihalla on niitä sellasia penkkejä joissa voi istua, niin Ritva sanoi että on niilläkin pyykkinarut ja penkkejä niitten pihalla, mutta ei hän niillä istu kun 'ne on varmaan tarkoitettu paremmille ihmisille.'"
(Minä ja äiti: Päivittelyä)
Isoäiti: "Niin, ja onneksi sillä on se tyttö kun sen parvekkeen alle tehtiin MOPOPARKKI. Se tyttö oli sitten soittanut isännöitsijälle siitä kun Ritva asuu ensimmäisessä asuinkerroksessa, ja ennen oli sen parvekkeen alla se hiekoituslaatikko, mutta nyt on laitettu mopoparkki. Sieltä ne sitten sanoivat vaan että eihän se niin paljoa häiritse kun eihä mopoilla ajeta kuin kesällä! Eihän Ritvakaan käytä sitä parveketta muulloin kuin kesällä! Onkohan ne itse yhtään miettynyt miltä tuntuisi jos oman parvekkeen alla olisi mopoparkki..."
(Minä ja äiti: Päivittelyä)
Isoäiti: "Niin nyt se on sitten etsimässä uutta asuntoa kun siitä tuntuu että häntä ei suvaita siinä taloyhtiössä kun hän ei ole parempi ihminen... Välillä kun se puhuu tollasia niin mä en vaan jaksa sitä, tekis mieli vaan huutaa sille!"
Minä: "Miten sä oot ikinä tutustunut tohon tyyppiin jos se kerran on tollanen?"
Isoäiti: "No se oli sillon Inkoossa kun sen mies kävi aina meillä jos piti tehdä jotain sellaisia miesten töitä, kun vaari oli niin huonossa kunnossa. Sitten mä aina yritin kutsua niitä kylään meille, välillä Ritva oli mukana ja välillä se mies tuli yksin.. Sitten se Ritvan mies kuoli kaksi vuotta vaarin jälkeen niin mä jotenkin säälin sitä, kun eihän se pärjännyt missään yksin. Kerrankin mä kutsuin sen meille vappua juhlimaan, ja se sanoi tulevansa. Mä olin sitten laittanut ruuat ja ihmettelin kun ei sitä kuulunut ja soitin sille. Se sanoi että se ajatteli että mulla on siellä jotain toisia vieraita, niin ei hän sitten viitsinyt tulla. Mä sanoin että nyt äkkiä tänne, ruoka on melkeen jo lautasella! Mutta kun ei sitä sittenkään kuulunut mä päätin mennä portaille tähyilemään, ja siellä se seisoi kun ei se ollut uskaltanut soittaa ovikelloa."
(Minä ja äiti: Päivittelyä)
Isoäiti: "Joo, mutta kyllähän sen ymmärtää kun sillä oli niin rankka tausta. Sillä oli yksinäinen äiti, kaikki tiesi kyllä siellä Puumalassa kuka se isä oli mutta se ei halunnut olla missään tekemisissä äidin tai lapsen kanssa. Sitten se äiti meni naimisiin ja sai kolme poikaa uuden miehen kanssa. Ne pojat teki Ritvasta niitten piian, se joutu siellä kaikki tekemään ja sen annettiin ymmärtää ettei se ollut minkään arvonen. Vielä kun Ritva sen miehen kanssa rakensi sitten mökkiä sinne Puumalaan niin siellä se joutui käymään siivoamassa niitten kotitalon veljien puolesta ja laittaa niille ruuat pakkaseen ja sellasta. Että kyllähän sen ymmärtää kun on lapsena jo tolla tavalla alistettu ja painettu maan rakoon"